keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kaksi kiloa iloa. Tai kolme

Taidan olla tylsä kun mulla ei ole kuvia teksteissä. En vain jaksa inspiroitua tarpeeksi etsiäkseni sopivia kuvia, joissa on oikeanlainen tunnelma. Itse inhoan niitä typeriätyperiä angstitekstikyynelkuvia, joita monet blogit tarjoavat. Eli kunnes löydän kuvia, jotka sopivat eivätkä angstaa, en niitä käytä.

Kävin tänään apteekissa. Tai siis ensin ajoin parkkipaikalle, nousin autosta, menin takaisin autoon ja ajoin kotiin. Sitten ajoin uudelleen sinne apteekkiin. Laxoberon, sileä pieni pilleri... mahanpohjassa kutkuttelee hermostunut odotus, kuinka pahasti maha reagoi siihen seitsemän kuukauden käyttämättömyyden jälkeen? Mutta oli pakko. Jostain syystä olen ollut turpea kuin ilmapallo. Ja näytän hirveän kokoiselta. Vaikken haluaisikaan kuin muutaman kilon pois. Mutta se on vaarallista, siinä tipahtaa helposti uudelleen ja sitten surraan kun omaa typryyttään taas kärsii, saavutettu lihasmassa katoaa kiltisti ennen rasvaa ja ei ole voimia mihinkään. Enhän minä nyt sitä halua. Haluaisin vain muutaman kilon pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti