Hämmennyin tänään aamulla kun rakkaan vaaka näytti painoni olevan vain 500 g enemmän kuin keskiviikkoaamuna. Keskiviikkona olin meinaan terassilla ja baarissa ja mäkissä (okei, oksensin) kaverini kanssa. Lääkiksen pääsykokeet kun oli vihdoin ohi ja tämä sai vihdoin hengähtää jatkuvalta lukemiselta. Eilenkin olin hiukan raskaampi päivä, ahdisti hirveästi mäkki ja olut keskiviikolta ja kaverini totesi, että mun on pakko syödä aamupalaleivät. En kuulemma voi elää vain omenalla ja mandariinilla. No, en alkanut väittää vastaan, en kehdannut. Toisaalta olin helpottunut kun sain tavallaan luvan syödä ruisleipää. Hullua, mutta niin se vain oli, itse kun en ole sallinut leipää ruokavaliooni moneen kuukauteen. En oikein muutenkaan syö paljoa hiilareita, vain mätöissä (jotka oksennan) ja hedelmäkasvismuodossa. Yleisesti ottaen ruuat kostuu salaatista ja lihasta. No, söin eilen sitten myös jäätelön puistossa yksikseni. Se oli aika ihanaa, jotenkin oli rentouttavaa olla ihan yksin ihmisten keskellä, sai tarkkailla muita, muttei tarvinnut puhua kenellekään. Sitten keittolounas ja illalla rakkaan luona sipsejä.. En edes oksentanut. Rakas huomaa aina jos olen käynyt oksentamassa, joten en vain jaksa sitä hirveää vääntöä asiasta. Tosin samapa tuo jos olisinkin oksentanut ne sipsit kun rakas oli aivan vakuuttunut, että lävin oksentamassa ne joka tapauksessa. Vaikken ede jumalauta käynyt vessassa ennen kuin vasta illalla kun menin pesemään meikkejä. Eli eiinen voisi sitten vaikka olla jonkin sortin buustipäivä tai jotain. Tänään palaan taas entiseen. Syön niin vähän kuin voin, jos menee liikaa, oksennan. Jeejee. Tulee tosi teiniolo, vaikka en enää teini olekaan.
Eilisen kalorit: +/- 2000. Ei paha. Tai no. On se.
Kiitos haasteesta! Liityin muuten lukijoihisi sillä blogisi vaikuttaa kivalta ja postaukset herätti tuttuja ajatuksia myös itessäni.
VastaaPoistaTsemppiä! :)