Kävelen 12-vuotiaalle serkulleni kokeilemaan minishortseja kokoa 34. Ne ei menneetkään sen jalkaan. Mulle ne mahtui, vaikka ne näytti lasten puolelta ostetuilta.
Kotona seison peilin edessä, laitan hiukset kiinni ja menen vessaan. Olen jo kumartuneena pyttyä kohti, kun nousen ylös ja en oksennakaan. En kuitenkaan syönyt epäterveellisesti, kanaa ja riisiä vain. Katson peilikuvaani, vihaan sitä, mutta jätän ruuat silti sisälle. En tiedä oliko oikea vai väärä päätös.
Psykalla pelkäsin F50.0:n kadonneen diagnooseistani, olenhan lihava, normaalipainoinen jo, mutten silti haluaisi nähdä taas yhtä epäonnistunutta laihdutusta paperilla. Onneksi se oli vielä siellä.
Välillä olen hyvä ja välillä läski. Tunteiden ristiriita estää laihtumista. Voisin vain todeta olevani 52 kiloa liikaa.
Voi pieni. Tekstisi ovat ihania!! Voimia <3
VastaaPoistaKiitos<3 Tuntuupa hassulta saada ensimmäinen kommentti :D
PoistaMinua taas hieman hävettää kommentoida vasta nyt, sillä olenhan jo lukenut blogiasi jonkin aikaa :'D
VastaaPoista