Enkeksiotsikkoa....

Melkein paniikkikohtaus, 2 kaljaa ja karkkia lisää. Vihaan itseäni, mutta ei voi mitään. Joskus olen varmasti parempi jos ehdin. Jos en ehdi niin eipähän tarvitse murehtia enää, kun ei enää tunne mitään, kun ei enää herää, kun vain nukkuu ikuisesti. Välillä tuntuu, että se päivä on lähempänä, joskus se on kauempana, muttei silti vanhuudessa asti. Tuntuu, etten varmaan elä vanhaksi, en varmaan saa ensimmäistäkään ryppyä. Minun täytyy vain olla pienempi lähteäkseni. Minun on pakko saada tietää miltä se tuntuu, kun on oikeasti pieni, alle 40 kg, lähempänä 30 kiloa.