Viikonloppuna mun paino nousi. Nyt se laski alemmas kuin ennen viikonloppua. Olen kai tyytyväinen.
Elän jossain ajatusten usvassa, ne on sekasin ja mä mukana. Yritän elää ja olla elämättä samaan aikaan. Näen ja teen mutta silti pidän asiat tiukasti samanlaisina, rutiinitrutiinitrutiinit. En mä osaisi olla ilman tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Koska kun asiat muuttuu ne vaikeuttaa olemista, pitäisi muuttua ja sopeutua itsekin. Se ei ole mun hommia. Mä haluan pysyä ja toimia samalla tavalla. Tai sitten en halua olla ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti