Paino 47,9 kg. Hetkeksi pelästyin, sitten olin tyytyväinen. Pelottaa mihin tämä tie vie kun ei halua laihtua ja haluaa silti. Tiedän, että kun mennään liian pitkälle, menetän työt. Olen koeajalla ja saikkua jonkun pääongelman takia ei varmasti katsottaisi hyvällä..
Olen ehkä ollut vähän liian hiljaa. Käyn kuitenkin jakuvaa taistelua pääni kanssa, joka johtaa hiljaisuuteen, koska en tiedä haluanko kirjoittaa kuinka paskalta tuntuu, vai kertoa niistä hyvistä hetkistä. No, tällä hetkellä käyn ehkä hieman ylikierroksilla kahden viinilasin ja alle 48 kg:n laskeneen aamupainon takia. On se hienoa kuinka paino voi määrittää päivän mielialan.
Olen varsin näppärästi onnistunut viilamaan porukoitakin linssiin. Onhan ne huomanneet pienenemiseni, mutta ne kuitenkin joka aamu näkee mun vetelevän aamupalaa ihan innolla (1/2 desiä mysliä + tilkka rasvatonta maitoa, näyttää paljolle ehkä kun sopivasti piilottaa mutta näyttää silti) ja töiden jälkeen päivällisen. Salaattipainotteisena. Ne ei vaan näe mitä todellisuudessa tapahtuu. Oksentelut on vähentyneet, kun ruuan kontrollointi on parantunut. Voisin kai olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti