Mä olen nyt ylioppilas, enkä tiedä mitä ajatella. Sukulaiset unohti jo, että olen 20. Luulivat kahdeksantoista vuotiaaksi vieläkin. Kai olen niin jumiutunut tilanteeseeni, en ole edennyt mihinkään, siksi ne luulee, etten ole vanhentunutkaan.
Talo täynnä ruusuja, kirjekuoressa rahaa, joilla lähden matkailemaan syksyllä. Jonnekin kauas. Jos edes olen silloin. Ehkä saan itseni häivytettyä ennen sitä.
Painan kilon enemmän tänä iltana kuin eilen aamulla. Silti vakuuttelen itselleni, että ansaitsin jotenkin ne eiliset ylppärisafkat. Sainhan vihdoin sen lakin päähäni. En tosin tarpeeksi hyvillä arvosanoilla, vaikka ne tiesinkin jo niin meinasin itkeä uudstaan kun näki ne virallisella paperilla. Epäonnistuin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti