Alku.

Olen 20-vuotias nuori nainen. Olen kärsinyt masennuksesta ja syömishäiriöstä noin 7 vuotta, pari vuotta sitten sain ensimmäiset diagnoosit, keskivaikea/vaikea masennus ja anoreksia. Hämmennyin diagnooseistani, koska en olisi uskonut kumpaakaan itsestäni. Näin siinä näemmä kävi, olen mieleltäni sairas. Suhteellisen varakas perhe, ei koskaan koulukiusattu, mukavasti kavereita, kaksi vuotta kestänyt parisuhde (hyvässä tilanteessa edelleen).. silti sairas. Olo on onneton kiinteistä hoitosuhteista huolimatta, tämä blogi kertookin kahden vaihtoehdon välillä pomppimisesta, lopetanko matkani tähän vai laihdunko niin pitkälle, kunnes en enää ole?